”Markkinaprovokaatio, joka toivon mukaan ärsyttää”

Jos joku nyt sanoisi, että perustaa toimiston joka tekee vain liikkuvaa kuvaa – ei mitään muuta, tai firman joka tekee vain puuteollisuuden markkinointia, perusteet olisivat olemassa. Liikkuvaa kuvaa tarvitaan aivan joka puolella ja puuteollisuus on miljardibisnes. Paperilla ja luvuin liikeideat olisivat mahdollisia, käytännössähän ne kuulostavat pähkähulluilta. Samalla aukottomalla logiikalla on kuitenkin perustettu aikoinaan digitoimistot (jotka myöhemmin pääosin sulautuivat yleistoimistoihin) tai nykyiset sisältömarkkinointitoimistot.

Niin mainostajat kuin toimistot tässä maassa eivät osaa brändinrakennuksen ja vaikuttamisen perusteita, mutta innostuvat jokaisesta trendistä, jonka kuulevat seminaarissa. Siitä trendistä tulee itsetarkoitus, joka ratkaisee kaikki ongelmat jo pelkästään siten, että sitä hoetaan koko ajan ääneen.

Yhtä lailla tämä on ilmoittautumisala. Simo-Pekka, 22 v., joka on opiskellut yliopistossa, on toisella työviikollaan markkinointitoimistossa minkä hyvänsä brändin sisältövastaava. Toimistojen ikärakenne on varmaan järkevä kannattavuuden näkökulmasta, mutta katastrofaalinen osaamisen suhteen. Kokeneita, erinomaisia sisällön luojia on äärimmäisen harvassa ja heistäkin osa on väsähtänyt tai masentunut puhumaan luovuuden puolesta. Tiedän tämän varmasti, sillä olen etsinyt heitä kissojen ja koirien kanssa viimeiset vuodet.

Viestintätoimistot ovat nousseet. Tietyt viestintätalot ovat päässeet jopa melko pitkälle mollaamalla mainostoimistoja ja maksettua mediaa. Samat viestintätalot tekevät parhaillaan mainontaa ja maksettua mediaa. Nyt kun vielä löytyisi viestintätalo, joka tekisi kaupallisia menestystarinoita ja putsaisi tuloksellisten kisojen pöydät palkinnoista. Ovi johtoryhmään on auki, nyt on se 11. hetki todistaa myyntipuheet tekoina.

Yleinen ja yhteinen mielipide on, että Suomi nousee vain markkinoinnilla ja luomalla brändejä, joita voi parhaimmassa tapauksessa viedä. Ainoat tahot, jotka hengittävät brändiään ja elävät markkinoinnista ovat sellaisia kuin Kyrö distillery, Makia clothing, Finlayson ja Supercell. Perinteiset suomalaiset brändit ja bränditalot eivät sitä tee. Edellisiä brändejä yhdistää myös se, että brändin luominen syntyy omistajien päässä vaikka toimistoapua käytettäisiinkin.
Ymmärrän sen hyvin, sillä miettikääpä hetken ja nimetkää sitten toimisto, joka on ollut oikeasti mukana luomassa brändejä. Minulle tulee mieleen vain kolme. Kaikki muut häpeävät brändi–sanaa ja puhuvat vain jonkin välineen, ismin tai median puolesta.

Mediatoimistoissa en näe muuta kehitystä kuin sen että niiden puhetta on entistäkin vaikeampi ymmärtää. Jos mukaan saa tulkin, selviää, että ilmeisesti keskustellaan digitaalisen maailman rakenteista ja osaoptimoinnista. Ja pilkkahintaan saa sisältömarkkinointia sitä varten perustetulta osastolta sekä paikoin aivan läpipaskoja kommentteja siitä millainen mainos toimii. Selvää on vain se, että kukaan ei tiedä mitä tuli ostaneeksi tai että joku voisi aukottomasti kertoa saatiinko investoidulle rahalle tuottoa.

Tapasin idealisteja. Heidän unelmansa on olla ylivoimaisia. Jaan sen unelman. Ei ole mitään mieltä pyrkiä muuhun kuin olemaan paras. Se nostaa kaikkien rimaa.
Meillä pitää olla unelmia ja rohkeutta toteuttaa niitä. Nyt alamme näyttäytyy surullisena ja arvottomana. Haluaisin ihailla jotain ja inspiroitua teistä.”.

Tommi Laiho

Kirjoittaja on Mainostoimisto Folkin toimitusjohtaja. Blogi on julkaistu Markkinointi&Mainonta-lehdessä.

Framilla on osa Folkin ja Valve Groupin kumppanuutta, joka on luomassa uutta luovan ajattelun yhteenliittymää Suomeen.